Pitkien vaiheiden ja arpomisten jälkeen tilanne näyttää vihdoin siltä että saadaan porukka matkaan ensi keväänä. Nekin joilla ei töiden puutteessa ollut rahallisesti mahdollista lähteä matkalle, ovat nyt töissä ja matkakuume alkaa nousta yhdellä jos toisellakin.

Lähtö siis keväällä kohti Aasiaa eli joko Thaimaahan tai Malesiaan. Siitä reitti onkin sitten auki ja mennään fiiliksen mukaan mihin suuntaan vain nenä näyttää. Pattayan tyyliset menomestat olisi tarkoitus kiertää kaukaa ja keskittyä enemmänkin rauhallisille paratiisirannoille, joissa backpackerit eivät ole valtaosa väestä. Alotuspaikka riippuu lentolippujen hinnasta ja siitä mihin niitä saa halvimmalla. Reissussa olis tarkoitus viipyä vähintään kolme kuukautta, mutta loppupeleissä niin kauan kun rahat riittää.

Kerron täällä miten matkasuunnitelmat etenee ja tuleeko mutkia matkaan. Polte reissuun on taas kova ja jos tällä kertaa kaverit peruu, lähden yksin ja kerralla pidemmäksi aikaa. Ei tässä enää nuoremmaksi tule prkl.

No nyt on reissu takana ja kuukausi himbessä levyttelyä reissun jäljiltä. Kirjoitan tarkemman kuvauksen kun jaksan ja lisäilen kuvia sun muita äimisteltäväksi. Faktaa reissusta:

Aikaa reissuun meni vajaa kaksi kuukautta ja alkoi Virosta ja loppui Italiaan. Matkalla mentiin junilla, busseilla ja lentokoneella tiettyjä etappeja, kuten alppien yli Itävallasta Italiaan. Pyörällä ajettiin n. 2300 km.

Hotelliyöpymisiä tuli sateista ja kylmistä säistä johtuen useita ja hotellihaku oli hyvä työkalu siihen. Teltassa ja leirintäalueilla oltiin myös lukuisia öitä.

Kumi puhkesi yhteensä kolme kertaa, mutta muuten pyörä kesti ilman mukinoita. Mieli pirstaloitu muutaman kerran, mutta ei liikaa.

Olutta uppos vähän liikaakiin iltaisin mutta minkäs teet kun oli niin penteleen halpaa ja hyvää.

Paras paikka oli Italia, vaikkakin siellä oli 40 astetta hellettä ja pitkiä ylämäkiä rannikolla. Puola oli vaikea, koska kukaan ei puhunut sanaakaan englantia missää, grrrr

Mäkkäri oli matkalla hyvä ystävä ja juustoburgereita uppos säkkitolkulla

Lento kotiin oli Ryanairilla Milanosta koska muut lennot oli liian kalliita

Hieno reissu ja tuli opittua hölynpölyn puhuminen ja säätämisen jalo taito. Seuraavaksi sitten jonnekin muualle.

Tovi siinä meni mutta kymmenien suunnitelmien ja kapakassa istuttujen iltojen jälkeen, matkakohteeksi muodostui Eurooppa ja matkavälineeksi polkupyörä.

Velipojan kanssa lähdetään matkaan 17.6 ja ensin junalla helsinkiin. Siitä lautalla Tallinnaan josta matka jatkuu Viron läpi Latviaan ja Liettuaan. Sitten vuorossa Puola ja Tsekki. Matka päätetään näillä näkymin Italiaan ajettuamme ensin hieman Saksassa ja mahdollisesti Sveitsissä.

Matkajärjestelyihin kului tuhottomasti aikaa ja se vaati mm. uuden pyörän oston sekä varusteiden täydellisen uusimisen. Puhumattakaan yrityksen kanssa taisteluun ja kaikkien maksujen hoitamiseen etukäteen. Voi olla että savuavat rauniot enää jäljellä takaisin tullessa. En lähde kuitenkaan matkaan varautumatta, joten hommasin yhteyksienpitoon ja nettiasioiden hoitoon Nokia 5800 XpressMusic -kännykän,jolla pitäisi olla hyvä nettiselain sekä qwerty kosketusnäppäimistö. Elikkä vahingon minimointia voinen harrastaa myös matkalla.

Noh huomenna lähtö ja ylihuomenna nukutaan yö Tallinnassa hotellissa jonka löysimme erään matkailusivuston jutuista ja suosituksista. Jotenka eiku matkaan ja jussia viettämään Viron maaseudulle.

Viimeinen päivä oli haikea ja hotelli piti luovuttaa puoleenpäivään mennessä. Aika siis jäi n. 8 tuntia ennen lentokoneen lähtöä. Lisää kiertelyä ostoskeskuksissa ja löysinkin sitten alle 20€ takin. Syömässä käytiin hienonnäköisessä pitseriassa ihan vanhankaupungin keskustassa, mutta pitsat oli aivan onnettomia ja kuulemma alakerrassa sijaitseva toinen pitseria olisi ollut 10 kertaa parempi vaihtoehto. No vahingoista oppii.

Muutama olut tuli päivän kuluessa nautittua paikallisissa pikkukuppiloissa ja vielä muuta pasteija kahveineen tipahti luukusta alas. Sittenpä vain taksilla lentokentälle ja kuskille loput Latit kouraan. Paljon samaa porukkaa kuin tullessa. Lento meni taas sujuvasti pientä kiitoradalla pomppimista lukuunottamatta. Kaikenkaikkiaan erinomainen reissu josta päällimmäisenä jäi mieleen ostoskeskukset kauppoineen ja pienet kodikkaat kahvilat sekä pubit.

Vuosi on vierähtänyt nopeasti ja uusi reissu tulossa kaveriporukalla. Vaikka olen yleensä pikalainoja ja pikavippejä vastaan, niin jouduin tällä kertaa pienen vekkulin ottamaan. Mutta väliäkös hällä kun pääsee reissuun ja takaisinmaksu ei ole ongelma. Selailen myös tällä hetkellä paljon äkkilähtöjä ja tarjouksia, josko pääsis vähän pidemmäksikin aikaa vaikka rantalomalle. Nähtäväksi jää.

Raportoin tänne toisenkin reissun, joka eittämättä tulee olemaan alkoholipitoisempia ja nuorekkaampi. Lisäksi tällä kertaa paikalle lompsitaan viikonloppuna. Kiitos ja kuitti.

Koska edellisen illan kaljan otto jätettiin minimiin, aamulla jaksoi nousta aikonaan ylös. Alakerran buffet aamiainen oli erittäin maukas kaikkine leikkeleineen, muroineen, juustoineen ja juomineen. Tästäpä virkeänä sitten katselemaan kaupunkia yhtä päivää kokeneempana. Pienen arpomisen jälkeen neuvoa kysymään respasta ja sieltäpä vihjeenä että menkääpä tramilla ja ottakaa suunnaksi zeppeliinihalleilla sijaitsevat kauppahallit. Hotellin pihalla olevasta pikkukitskasta tram lippuja kasa kouraan hintaan 30 sentimiä tsibale. Tramissa on tunnelmaa, kuten tavataan jossain sanoa ja oli hienoa istua paikallisten venäjää ja latviaa puhuvien kauppamummojen ja opiskelijoiden seassa. Kerrankin ei tarvinnut tuntea itseään 5 tähden turistiksi. Tram järjestelmä riiassa on selkeä ja helppo joten sitä on helppo suositella kaikille jotka sielläpäin sattuvat kulkemaan. Pysäkki oli helppo huomata selkeiden neuvojen takia ja pian oltiinkin junarataa alittavassa tunnelissa matkalla kohti kauppahalleja.

On väitetty että halleilla todella haisee, mutta me satuimme paikalle onneksi talvella, joten hajua ei juurikaan ollut. Kaikkea muuta sitten olikin. Heti ovella meitä oli tervehtimässä paikallinen nahkatakkikopla, tyyliin Tallinnan piraattimarkkinat. Onneksi meidän porukka sopeutuu paikallisiin helposti sillä suomen pitkä talvi tekee iholle ihmeitä ja veli venäläinen tunnistaa omakseen. Siitä näppärästi sisätiloihin jossa olikin melkoinen hulina käynnissä. Tiskejä tiskien perään ja jokaisessa hallissa oli tietyn tyyppisiä tuotteita, lihaa, kalaa, mausteita, pähkinöitä, vihanneksia, piraattituotteita ja jopa elektroniikkaa. Valitettavasti en vieläkään löytänyt itselleni halpaa digikameraa (tuolta löysin myöhemmin) mutta tuoksut ja ilmapiiri tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Paikka oli kuin kauppapaikka jostain vuosien takaa venäläisestä suurkaupungista. Hieno kokemus. Hyviä matkakohteita ja kokemuksia etsiville voi suositella lämpimästi.

Seuraavaksi sitten vanhan kaupungin kautta itse Riian keskustaan joka kieltämättä talvisaikaan näytti aika kolkolta. Klubeja, vaatekauppoja, kasinoita ja ostoskeskuksia, mutta ei paljon muuta. Takaisin kohti vanhaa kaupunkia ja matkan varrella osuimme “orion?” ostoskeskukseen jossa olikin sitten mukava kuljeskella ja katsella. Yleisessä käymälässä paikalle osui paikallinen liimamestari puhumaan mitä sattuun ja vaatimaan jotain. En yllättynyt. Aikaisemmista kokemuksista karaistuneena jätin herran omaan arvoonsa ja mielenkiinto vaihtui muualle nopeasti. Älä ikinä koskaan ota silmäkontaktia huumepellejen sillä silloin napsahtaa. Nämä kaverit ovat siinä tilassa että jos heitä ei huomioi, heidän ajatuksensa pukkaavat muuttamaan randomisti mielenkiinnon kohdetta. Selvinpäinhän tilanne on monesti toinen. Ostoskeskuksessa katseltiin sitten uusimpia taulutelevisio mallistoja ja käytiin syömämässä karskin makuisen hodarit jotka ilmeisesti ryssittiin jo tilausvaiheessa. Strzbka szbizbaab ei oikeen luonnistu joten käteen lyötiin randomilla mitä sattuun. Mitä lie lihan ja kasvisten sekasoppaa mutta pahalle maistui. Päällä vielä jotain imelää majoneesia ja vaivoin sai sisällä pidettyä, Pthyi.

Kaikenkaikkiaan ostoskeskuksissa ja kaupoissa kulkeminen on riiassa turhaa jos ei vain halua katsella tai siellä taskunpohjalla todellakin on rahaa. Muodikkaita vaatteita ja putiikkeja löytyy kyllä, mutta minimipalkalla kitkuttelevilla ei niihin ole juurikaan asiaa. Piraattivaatteet onkin sitten eri asia. Voit näyttää muodikkaalta hetken edullisesti mutta pian vaatteet varisevat tomuna päältäsi.

Jatkuupi piakkoin…

Eipäs tullut kirjoitettua jatkoa kuin vasta nyt.

Seuraava päivä alkoi kohtuu iloisesti pienimuotoisen krapulan kourissa ja aamiaiselle oli valuttava hieman huterin askelin. Oloa helpotti kummasti se tosiseikka, että muutkin ruokailijat näyttivät kärsivät samasta akuutista heikotuksesta. Itse hotellin aamiaistarjoilu oli kaikinpuolin kunnossa ja tiskiltä löytyi kaikkea mahdollista aina puurosta muroihin ja paahtoleipiin. Tiukka tankkaus muroja, paahtoleipää marmelaadilla, kahvia, jogurttia ja vastapuristettua, erittäin loistavaa tuoremehua ja eikun kadulle. Hotellihuone muuten oli aivan loistava kylpyammeineen ja hienoine sisustuksineen. Paikkallisista systeemeistä auttamattomasti pihalla, matka keskustaan tapahtui kävellen, ihan järkyttävän kylmässä tuulessa. Ei muuta kuin sillan yli muutaman paikallisen uskalikon kanssa ja tiukka kurssi kohti vanhaa kaupunkia. Upea mesta kertakaikkiaan. Alun pelko ja mielikuva venäläistyylisestä arkkitehtuurista ja kalseasta ilmasta osoittautui nopeasti vääräksi. Erittäin länsieurooppalainen upea kaupunki pienine kujineen ja kahviloineen sai vauhdilla mielen positiiviseksi ja uteliaaksi. Kahviloissa oli tarjolla uskomaton määrä erilaisia ja toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia. Todella halvalla. Muutamalla kymmenellä sentilla sai jo pari lihapasteijaa tai palan käsittämättömän hyvää suklaakakkua. Kahvi kustansi noin euron ja oli vahvaa suomalaiseen kahvitteluun verrattuna. Muut kaupat ja putiikit olivat hinnoiltaan suomen tasoa tai kalliimpia. Tästä sainkin idean perustaa nettikaupan eli ostoskeskuksen suomalaisille kuluttajille. Varsinkin vaatteet ja elektroniikka olivat hinnoissaan ja niiden katselu jäikin kaupoissa vähemmälle. Lienee edelleen viisainta ostaa elektroniikkaa suomesta vaikka osamaksulla jos rahasta on tiukkaa. Ilmeisesti latviassa ei ole vielä tarpeeksi kilpailua laitteiden toimittajien ja valmistajien välillä tai jotain,en tiedä. Uutuuslaitteet kyllä löytyi kaupoista.

Speluzaleja eli pelihalleja eli jonkin sortin kasinoita oli joka puolella ja niihinkin tuli tutustuttua hieman tarkemmin. Pelien yksitoikkoisuus ja rasittavat äänet hylkivät meikäpoikaa joten se siitä huvituksesta. Nettipokeri ja kasinot on meikäläisen lajit jos pelata pitää. Näistä kasinoista muuten puuttuivat livepelit kuten ruletti, nopat ja Blackjack. Niitä hieman kaipailin.

Syömässä käytiin Lido-ravintolassa, jossa ruokailija kerää itselleen laajasta valikoimasta eri pääruokia, salaatteja, keittoja,leipiä, juomia ja jälkiruokia, mieleisensä annoksen ja maksaa könttäsumman kassalla. Ruoka oli Latvialaiseen tyylin rasvaista ja erittäin raskasta, mutta todella hyvää. Hintaa salaateille, naudan pihville ja juomille tuli noin 7 euroa, eli halvalla päästiin. Latviaan lentävän matkailijan kannattaa ehdottomasti tankata kyseisessä ravintolassa. Vaikka ruoka tarjoiltiinkin liukuhihnatyyliin suurina mättöannoksina, laatu oli ravintolatasoa. Ruokamatkailu on tulevaisuuden juttu. Tämän jälkeen askellus takaisin vanhaankaupunkiin ja oluelle pieneen ravinteliin, jonka nimeä en muista enää. Olut kustansi paikasta riippuen n. 2-3 euroa/ tuoppi. Tämän päälle hieman kiertelyä liikkeissä ja ostoskeskuksissa. Illemmalla taksi alle ja paikalliseen ostoskeskukseen Olympiaan? ostoksille. Kaljalle kaupasta tuli hintaa noin 30-70 senttiä joten halvalla mentiin. Ruoka myös halvempaa kuin suomessa. Takaisin hotellille taksilla, joka sekin oli huomattavasti halvempaa kuin suomessa. Ehkä noin puolet halvempaa. Muutama olut hotellihuoneessa, tiukka pelisessio hotellin vieressä olevassa pelisalissa ja takaisin hotelliin nukkumaan. Erittäin lämminhenkinen päivä ja suunta kohti uutta mokomaa.

Aloitan pitämään tätä blogia pitääkseni itse joitakin asioita muistissa ja tarjoten muillekin lukijoille hieman fiilistä ja tietoa matkoiltani maailmalla. Lukee tätä sitten kaverini, sukulaiset tai muuten vain matkailuhenkiset tyypit. Yritän pysyä poissa asialinjalta ja tietopakettien kokoamisesta ja paukutella tänne kokemuksia ja tapahtumia tavallisen suomipaviaanin näkövinkkelistä. Matkailu on kivaa kun ei ota sitä liian vakavasti.

Päätin uudenvuoden lupauksena matkustella vuoden aikana mahdollisimman paljon, sillä webmasterina tienaan elantoni ylläpitämällä muutamia web-sivuja. En siis varsinaisesti ole sidottu paikkaan tällä hetkellä.

LATVIA-Riika

Vuoden ensimmäinen reissu on nyt kunnialla kontattu läpi ja kohteena oli Riika latviassa. Lennot saatiin puoli-ilmaiseksi Ryanairilta ja ei muuta kuin Tampereelle. Päätin jo hyvissä ajoin ennen reissua että mitä vähemmän matkatavaroita sen parempi. Mitään turhaa ei kolmen yön matkaan lähde. Eikä lähtenyt, vain pieni selkäreppu mukaan ja junaan. Junamatka sujui business-luokassa tuttava konnarin järkkäämänä ja siihen kuului tietenki ilmaiset kahvit, pikkuleivät, teet ja mehut. Junan 2. kerroksessa on tunnelmaa varsinkin kun se meitä lukuunottamatta oli tyhjä. Kortit pöytään, kaljat repusta ja viihtyvyys kattoon. “Häätö” osastolta tuli vasta kun paikalle saapuivat lipun ostaneet oikeat liikemiesnerot läppäreineen ja kommunikaattoreineen. Ei viitsinyt viihtyä kireänoloisten “nokialaisten” valvovan katseen alla. Loppumatka istuttiin kerrosta alempana pienessä business-kopperossa. Juotiin olutta ja pelattiin nettipokeria, johon kumma kyllä sain tarjouksia joilla  nettipokeri -  onnistui tallettamatta itse mitään (käy se näinkin 50$ ilmaista pokerirahaa tuli käyttöön 50$ tuosta vain.
Tampereella ehdittiin juuri ja juuri käydä automaatilla nostamassa hieman käteistä ja sitten olikin jo hypättävä juna-aseman edessä kiirettä pitävään Ryanairin bussiin. Hiljaista oli bussissa näin arki-iltana ja meidän lisäksi taisi olla alle 10 henkilöä pyrkimässä terminaaliin. Terminaalin edessä joimma nopeasti viimeiset oluet ja paukittiin Check-inniin. Liput kouraan ja turvatarkastukseen. Kaksimetrinen kirveelläveistetty turvatarkastaja osoittaa sormella ja esittää kysymyksen. Mitä repussa? Mitenkä niin? Mikä tuo on? nesteitä? pullo? Ja kaivan sen hemmetin sinne unohtuneen Actimelin esiin. Ei haittaa ja saan ottaa mukaan koneeseen. Äijjät penkkiin kiinni ja kone ilmoihin. Siitäpä alkoikin sellainen myyntirynnäkkö että alta pois. Osta! osta! osta! osta! ja myyntikärryt paahtoivat vauhdilla edestakaisin käytävää koko matkan myyden milloin mitäkin. Ei ehtinyt ihmis-silmä mukaan toimintaan ja niinpä jäivät ostoksetkin tekemättä. Ilmeisesti olisi voinut ostaa vaikka tietokoneen.

Tunnin lento sujui n. 10 minuutissa ja kone pamahtikin lentokentän kiitoradalle ja siitä terminaalin eteen hyvässä balanssissa. Korvien auki nielaisujen ja haukotusten jälkeen turistit marssitettiin jonossa koneesta pihalle. Passin näyttö, terminaaliin eksyminen ja tupakin jälkeen ulos hyiseen kaupunkiin. Taksi alle ja suunnaksi Hotell Maritim (park?) joka löytyi kohtuu hintaan plärätessäni eri matkakohteita (hyvä sivusto kyseiseen toimintaan). Taksikuski oli varsin puhelias veikko ja pienen tenttaamisen jälkeen vei akuutista alkoholinpuutteesta riutuvan kolmikon huoltoasemalle repuntäyttöhommiin. Myöhässä olivat pohjolan riivatut hakkapeliitat ja olutta ei myyty enää ei edes itkeville suomalaisturisteille. Tästä järkytyksestä miltei seljälleen lennähtänyt taksikuski puri hampaat yhteen, löi tallan lautaan kiidätti porukan lähes valonnopeudella syrjäkujille. Erinäisten kaahailujen ja vaiheiden jälkeen tämä latvian räikkönen kurvaa erään todella räjähtäneen pelihallin eteen ja viittilöi koko köörin matkaansa. Minähän en hemmetti kamoja yksin tänne jätä saatikka antaudun tuohon loukkoon kolkattavaksi. Kessu huuleen ja taksin viereen passiin. Yrittäkääpä ni tirpasen.

Hetken päästä porukka hipaisee kadulle ilmeisen tyytyväisinä kassissa kilahteleviin paikallisiin olusiin. Voitto. Taksikuski olikin pelimiehiä ja hoitin homman kotiin ammattilaisen rautaisella otteella. Vieraille ei huonoa vaikutusta heti lähtöönsä tehdä. Hotellin pihalla sitten kiiteltiin, pokkuroitiin ja annettiin tippiä reilulla kädellä. Mukava mies ja valitettavasti koko reissun ainoa supliikki-suhari. Hotellissa järkytys oli täydellinen. Huoneen ovessa no-smoking vaikka piti olla tupakkimesta. Reseptionissa suomalainen tenttaaja hävisi 100-0 kädenväännössä latvialais-kaunottarelle ja joutui lyötynä pää painoksissa ryömimään pihalle savuttelemaan. Kiva homma, mutta reissu vasta alussa joten hymy korviin ja suunnittelemaan ohjelmaa ja metkuja seuraaville päiville.

jatkuu…